Muistot ja musiikki. Ne liittyvät toisiinsa niin monin tavoin. Musiikki voi esimerkiksi palauttaa mieleen jonkin tapahtuman tai tunnetilan, ihmisen, paikan tai elämyksen. Yleensä musiikin kautta kerrotaan jokin tarina, mutta tällä kertaa elämämme tositarinoiden kautta mielessäni alkoiva soida liikuttavat laulut lapsuuteni ajoilta..
Tämä aiemmin julkaisematon tekstini on muutaman vuoden takaa. Keväinen kaamosmasennus tuntuu havaintojeni perusteella olevan paljon yleisempää kuin tilastotietojen mukaan. Ehkäpä me ilmiön kausiluontoisuuteen tottuneet tulemme jo toimeen oireidemme kanssa ilman asiantuntija-avun puoleen kääntymistä - jolloin emme päädy myöskään tilastotietoihin.
Melkein tarkalleen kymmenen vuotta sitten, 24. lokakuuta vuonna 2012, olen laatinut seuraavan tekstin Nazim Hikmetin ajatelman pohjalta Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen lyhytterapiatutkimuksen harjoitteena. Samat ajatukset allekirjoitan tänäkin päivänä.
Novelli kiinnostaa minua kirjoituksen muotona eniten. Juuri lukemani unkarilaisen István Örkéneyn novellikokoelma avasi tuohon lajiin aivan uuden ulottuvuuden.
Kesäistä tunnelmaa keskelle talvea. Näin alkoi eräs rakkaustarina.
Seuraavan tekstin kirjoitimme yhdessä äitini kanssa kesällä 2021 Suomen Sukututkimusseuran Sukutarinakilpailuun. Kilpailussa emme sijoittuneet kärkijoukkoon, mutta mielestäni tarina on silti hyvä. Äidin muistot ja niiden tarkka ja eloisa kuvailu palauttivat omaankin mieleeni jo unohtamiani asioita lapsuusvuosilta..
Meret, järvet, joet, lähteet - vesi on kautta aikain ollut ja tulee aina olemaan monen taiteilijan inspiraation lähde.
Mistä kertovat nämä vuosikymmenten takaiset, kauniilla käsialalla riimitellyt tervehdykset ja toivotukset?
Joskus voi juuriaan etsiä vaikkapa vanhoista valokuva-albumeista.
Kirjoitettu talvella 2010 appeani Ahtia muistellessa..