Teksti on vanha. Hahmojen esikuvat ovat oikeita ihmisiä, mutta toista heistä ei enää ole ja toinenkin on jo aikuinen, kahden lapsen isä. Tuleeko hänen omista lapsistaan yhtä innokkaita kalamiehiä kuin hän oli pienenä? Saa nähdä!

Tuokiokuva I

Pappa nousi soutumiehen paikalta rantaan. Veneen perä keinahti ja poika kuuli rantakaislikon havahduksen. Syyskuuranjäiset kaislanvarsikaulukset helähtivät hiljaa. Kylmänjähmeä vesi ei enää liplahdellut.

Pappa tarttui köyteen karhealla kourallaan ja veti veneen kauas ruskealle nurmelle. Veneen nyökätessä kohteliaasti kohti syksyistä järveä puristi poika sormensa kiinni sen laitoihin. Kalaämpäri pysyi pystyssä kumisaappaiden tukevassa otteessa. -Eikö pappa sun käsiä palele?

Saapas hieman lipsahteli pojan noustessa veneestä. Pappa nosti airot olalle ja tarttui kalasankoon. Poika poimi maasta kepin, jolla ulottui laiturilta kaislanvarsiin. Jäähile helisi kepin heilahtaessa, mutta kaislanvarsikaulukset eivät särkyneet. Ne olivat kuin sormukset ruokojen varsissa. Matalalta paistavan auringon pilkahdus pilven raosta sai ne kimaltelemaan.

Pohjamuta oli hiljentynyt jääpeitteen odotukseen.

Poika venytti askeleensa ruskeassa, kuuraisessa ruohikossa erottuviin saappaanpainalluksiin ja asteli papan perässä ylös taloa kohti.

Palautelomakkeella voit kertoa halutessasi yksityisesti, mitä mietteitä juttu herätti. Facebook- tunnuksilla lisätty kommentti näkyy muille Facebook-käyttäjille omalla Facebook-nimelläsi.