Runomitan hapuilua
18.05.2020
Luulen, että käytin tämän runon tuottamisessa silloista - vuoden 1983 - käsitystäni tajunnanvirtatekniikasta. Se sopikin ajankohtaan, jolloin olin juuri päättämässä koulua ja astumassa työelämään, ja samalla omaan itsenäiseen elämääni. Se ajatusten virta! Kun maailma on suuri ja avoin. Mitä vain voi tapahtua!
Aika
Tuhat kertaa kello löi
ja pääskysen pesä
sortui ääniaalloista
Poutapilvi löi salaman
ja puu kaatui
Nuotio ei hiipunut
eivätkä tähdet tuikkineet
Kaikki oli hiljaista
ja turhaa ---
Tuli kevät
ja puut pudottivat lehtensä
Menneen talven lumet
olivat karua todellisuutta
Uimarannan hiekka
muuttui atomeiksi
Vesi hajosi molekyyleiksi
H2O ei ollut totta
Kaksi miljoonaa jyvää iti
ja teki hedelmän
Viisikymmentätuhatta puuta
loi nahkansa
- oli uudistumisen aika
Tuli perhonen
ja voikukka kasvoi
Kallio oli luja
ja turvallinen niin kuin
Afrikka ja Amerikka,
Australia,
Atlantti,
Tyyni meri,
Jäämeri
Tuli tuli.
Tuuli tuli.
Tulituuli tuli.
Tuli tuuli.
Tuulesta tuli tuli
ja tuli tuuli.
Siksi tuuli tuli.
Linnunmunasta
rakentui aika,
eikä aika loppunut siihen;
aika oli ja jatkui,
ja pääskynen teki pesän.
Palautelomakkeella voit kertoa halutessasi yksityisesti, mitä mietteitä juttu herätti. Alla lisätty Facebook-kommentti on aina julkinen.