Onni uutehen elohon, hyvä vuosi vierahaksi

Mistä kertovat nämä vuosikymmenten takaiset, kauniilla käsialalla riimitellyt tervehdykset ja toivotukset?

Lokakuun 5. päivänä vuonna 1947 saattoi sää olla kuten tänään: ehkä peltojen yllä uinui lokakuinen harmaus ja karheus. Tai kenties tänä sunnuntaina saatiin vielä iloita lähimetsän ruskasta ja peltoaukealla viipyilevästä valosta, jonka mennyt kesä oli unohtanut jälkeensä. Kukaan ei ennättänyt kirjata säätä muistiin.

Talo oli juuri valmistunut.

Siunaa Herra uusi koti tää

Tupaantuliaisiin saapuva vieras luo katseen avaralle pihamaalle, nousee sitten muutaman askelman uuden talon valoisalle verannalle, jonka seinillä on ikkunoita molemmin puolin. Lautalattiat, seinäpaneloinnit ja kaunis katto ovat sävyiltään sinertävät, vaaleat ja levolliset. Seinustan vaatimaton penkki tarjoaa paikan istahtaa. Ikkunalaudoilla värjöttelevät pelakuut.

Syksynkirpeä valo vaihtuu sisäeteisen hämärään. Portaat oikealla vievät yläkertaan, missä on pieni eteinen ja huoneet sen molemmin puolin. Eteisessä vasemmalle jäävät harmaaoviset, sisältä maalaamattomat vaate- ja ruokakomerot. Komeroiden viereisellä seinällä olevaan puiseen naulakkoon ripustetaan päällystakit ja sen hyllyllä on tilaa päähineille.

Suoraan edessä olevan tuvan ovi on jo avattu vieraille. Isäntäväki kättelee ja toivottelee tervetulleeksi. Tuvan nurkassa hehkuu tiilinen leivinuuni kotoisaa lämpöä. Siinä on eilen ja tänään leivottu, paistettu, haudutettu, kypsennetty. Tupaantuliaisiin on tulossa paljon vieraita ja karjalaiseen tapaan kukaan ei lähde talosta nälkäisenä. Paistit, leivät, piiraat, kaakut ja vehnäset ovat valmiiksi katettuina tuvan keskilattialle nostetulla pöydällä ja kahvipannu porisee.

Väki tervehtii toisiaan: kyl o hauska nähä ja haastella pitkäst aikaa, kui työ ootta voineet, oottako kuulleet siitä ja siitä? Kyllä o tei pojat kasvaneet, aikamiehiihä hyö jo ovatkii! Ja liekus uus pien, onneks olkoo! Tupa ja kaksi kammaria täyttyvät nopeasti ihmisitä, astioiden kilinästä ja puheen sorinasta. Nuoret leiriytyvät yläkerran huoneisiin omine juttuineen ja eväineen. Nämä ihmiset, koko tänne kokoontunut heimo, nauravat ja itkevät yhtäaikaa, eivät piilota iloa tahi surua, eivät onnea eivätkä haikeutta - nyt eletään, vaikka juuri äsken oli sota.

Vieraskirjan tupaantuliaismerkinnät 73 vuoden takaa kertovat, että kahden päivän aikana talossa pistäytyneiden yli viidenkymmenen vieraan joukossa on paljon sukulaisia ja Karjalaan jääneen entisen kotikylän naapureita. Heidän suussaan tätä itähämäläistä seutua vasta opetellaan kutsumaan kodiksi, sillä monen sielu on vielä Karjalassa.

"On koti kohonnut kunnaille Sysmän
Tää rakennettu on käsin uutterin
Nyt "evakko"taival on jäljelle jäänyt,
Ja sijaan on saatu koti kultainen.

Sä siunaa Herra tää koti uusi.
Ja haihduta muistoja Karjalan.
Oi siunaa nuoret ja harmaahapset.
Ja askeleet pellon kyntäjän.

Sysmä 5.10.1947
Esteri ja Onni Kuisma perh."

Olkoon naapuruus molemminpuoliseksi tyydytykseksi

Tämän uuden talon asukkaiden mielenmaisema ei ehkä täysin aukene paikallista syntyperää oleville uusille naapureille, joita niin ikään pistäytyy tupaantuliaisissa ja tutustumiskäynneillä myöhemmin syksyn ja talven mittaan. Kuinka voisikaan; eiväthän he ole kokeneet samaa, kotiseudun menetystä ja evakkoajan juurettomuutta. Erilaisuuden pelon on kerrottu saaneen eri puolilla Suomea ikäviäkin ilmenemismuotoja: tulijoita on väheksytty, heitä on pidetty mielenlaadultaan outoina, puheenparreltaan vieraina, ei-toivottuina tungettelijoina. Sysmässä Voipalan kylään asutettuihin yritetään kuitenkin suhtautua ymmärtäväisesti ja sopuisasti:

"Onnea lausumme teille, jotka
'Kunnailta Karjalan' muuttaneet
ovat, Hämeen heimon kanssa yhteistä
elämän tietä jatkamaan.

5.10.1947
Rauno Jääskeläinen
Eino Lehtinen
Kaarlo Gyllenberg"

"Onni uutehen tupahan,
siunaus omaan talohon!
Toivomme naapurisopua,
tervetuloa Hämeeseen!

Kaikesta kiittäen.
Naomi ja Jukka Mäkirinne
Rainer Mäkirinne"

Ei karjalainen pysty muistojaan ja kaipaustaan peittämään, vaikka kaikki uuden elämän kannalta välttämätön - koti ja mahdollisuus elinkeinoon - onkin nyt täällä. Kun karjalainen muistelee, vierähtää kyynel poskelle niin kovin herkästi. Vieraampi tarkkailija ajattelee tuolloin, että toinen pääsisi helpommalla, jos vain unohtaisi.

"Sydämmellinen kiitos tästä rattoisasta iltahetkestä täällä hertaisten naapurien parissa. Paljon myös onnea tähän uudeen ja kauniiseen kotiin. Toivossa että täällä uusissa oloissa ja uudella paikalla elämä alkais taas hiljaa vieritä muistot menneistä hiljaa unoistuis.

Sydämmellisesti kiittäen
22.10.47 Linda Rukkila"

"Ensikerran Teidän uuden kotinne vieraina. Kuinka kaunis ja lämpöinen kotiliesi ja aivan ikioma. Toivomme Korkeimman siunausta Teille jokaiselle, että tämä koti toisi sen onnen ja viihtyisyyden, joka korvaisi kaiken menetetyn."

Elli Tonteri, Hartola
Kaarina Haapaniemi, Ähtäri

Humiskoot pihapuunne tuttua säveltä

Samasta suvusta, samasta kylästä, samasta pihasta samaan aikaan lähtenyt ymmärtää, ettei samaa kotia, samaa pihaa ja pihapuuta ole missään muualla. Kuitenkin humisee sama tuuli samaa säveltä kaikkialla, ja silloin kun sen kuulet, on sielusi kotona.

"Paljon onnea ja siunausta uuteen kauniiseen kotiinne.

Humiskoot pihapuunne samaa tuttua säveltä, kuin ennen kotona Karjalassa, ja soikoot iloa ja tyytyväisyyttä uuteen kotiinne.

Onnea ja siunausta uudelle vuodelle, ja tuhannet kiitoksemme hyvästä kestityksestä Jouluna 1947.

Sysmässä 28/12 1947
Aina Ravantti
Taito Ravantti"

Kuu on noussut taivaalle ja valaisee pihapiirin, sama kuu täällä kuin ennen Karjalassa. Ennen pitkää pihapuu humisee taas asukkaille tuttua sävelmää.

Lainaukset ovat Sysmän Voipalan kylään vuonna 1947 Onni ja Selma Virolaisen perheen asutustilaksi rakennetun Nikalan talon vanhasta vieraskirjasta, jonka merkinnät alkavat Nikalan tupaantuliaisista 5.10.1947 ja päättyvät 19.1.1965 Selma-mummon 60-vuotispäivän muistoksi kirjattuihin merkintöihin.

Palautelomakkeella voit kertoa halutessasi yksityisesti, mitä mietteitä juttu herätti. Alla lisätty Facebook-kommentti on aina julkinen. 

21.10.2020 "Voi Päivi miten hienosti osaatkaan kirjoittaa tämän tarinan, kyynel silmissä tätä lueskelin. ♥️ ." - Nimetön