Inspiroiduin tähän eräässä mielessä "kokeelliseen" tekstiin Georges Perecin teoksen "Häviäminen" vuoksi. Tosin en vielä ole kyseistä nidettä edes lukenut! Teokseen liittyy kuitenkin eräs kirjoitustyylillinen erikoisuus, minkä syvin olemus tuntui niin omituiselle, että sitä oli ryhdyttävä käyttämään pelkästään selvittääkseni, onnistuisiko se. Keksitkö (tiedätkö), mikä se on?

Myöhässä

Olin kävellyt sitä reittiä koko kevään, huhtikuun ensimmäisestä lähtien. En päivittäin, usein kuitenkin. Olin nähnyt lumen häviävän vähitellen, vähän väsyneesti, tuoden edellisvuotisten puunlehtien sekä risujen runnoutuneet jäänteet näkyviin. Vielä se viitsi irviä lähtiessään: "Kevään vehreyttä sinä siinä kärsimättömästi jo odottelet – minä tässä sulle vehreät näytän!" No näyttäisit, näyttäisit jo! Päästäisit nuo ruosteisen liejun värisiksi muuttuneet, pölyiset syksyn lehdet menemään! Soisit uusien lehtien jo syntyä! Imisit kuoleutuneeseen solukkoosi luonnon ihmeellisen kiertokulun, uuden kevään ihmeen! Uusien kukintojen suloisuus – päästäisit sen esiin!

Sitä minä odotin.

Myöhemmin näin lehdyköiden pienten, vihertävien kärkien pilkistävän esiin. Enimmät kävelytien poskeen kertyneet hiekoitussepelit oli jo ehditty kerätä pois. Pölyä leijui silti vielä ympäriinsä. Se tuntui nenässä, joskus kielelläkin, eniten se ärsytti silmiä. Kylmät yöt estivät puhdistustyöntekijöitä käyttämästä vettä tuon hengitystä ärsyttävän leijupölyn siistimiseen. Ei käy, he väittivät. Kulkuväylät jäätyisivät, suuri onnettomuusriski. Niinpä. Kun sää tästä nyt vähän lämpenisi. Siitä se kevään eteneminen lähtee. Puistotyöntekijätkin pystyisivät viimeistelemään työnsä. Tulisi nyt lämmintä.

No, lämpimämpi sää sitten käväisi – sen täällä viivähtäessä ehditiin ympäristön enin pölyisyys onneksi kesyttää. Silmiäkään ei päiväkävelyillä enää kirvellyt. Kuppiloiden edustoille tuotiin istuimet sekä suuret, värikkäät betoniruukut, keväisin istutuksin koristellut. Ihmiset yrittivät päästä iloiselle mielelle siellä betoniruukkujen keskellä kylmät tuopit käsissään. Näyttivät kuitenkin, enimpiä kylmänväreitä hillitäkseen, kääriytyneen koomisesti fleecehuopiin. Ei se kevät tullut vielä jäädäkseen. Eikä niistä vihertävistä kärjistä vieläkään kehittynyt kunnon lehdyköitä.

Toukokuu on usein jo täyttä kesää. Ei nyt. Viileys viipyili, Päijänne ei tehnyt jäänlähtöennätystä – ei lähellekään. Viljelijät eivät päässeet kylvämään eivätkä mökkiläiset viettämään grillikesää. Eräänä päivänä vuotuinen kevään merkki, tivoli, joutui pitämään portit kiinni ison lumimyräkän vuoksi. Mitä tämä tälläinen on? Koivujen kuuluisi jo vihertää, leskenlehtien värittää ojien penkereitä, vihreiden lehdyköiden kääntyä somiksi kiehkuroiksi, nuppujenkin näyttäytyä. Eihän tämä käy!

Tympii. Yritän pitää kiinni hyvästä mielestä, niin kuin keväisin kuuluu. Eihän se onnistu. Jos kevät ei tule minun luo, voisinko minä mennä kevään luo, mietin. En tule lähteneeksi mihinkään. Äitienpäivähän on perinteisesti näiden suloisuuksien huippuhetki. Jos sitä vielä kärsivällisesti odottelisin.

Äitienpäivänä lähden jännityksestä väristen tutulle kävelyreitilleni. Kiirehdin vähän, en tiedä miksi. Kierrän kuitenkin kuntoilumielessä pienen ylimääräisen lenkin ennen määränpäätä. Ensin kohti Jyväsjärveä, sitten puiston läpi kävelyreitille kulttuurisesti hienoon Älylään. Hengitys kiihtyy vähän kiivetessäni ylös kohti yliopiston mäkeä. Olen kuusikymppinen enkä enää huippukuntoinen, siitäkö tämä puuskutus johtuu? Ehkä kuitenkin enemmän jännityksestä? Uskottelen itselleni niin.

Viimeiset metrit, silmä etsii jo pienestä metsiköstä suurten, monisormisten lehdyköiden vihreänä levittäytyvää peitettä, johon kuusi-seitsemänlehtiset hennot kukinnot piirtäisivät herkät pikku pilvensä. Kellertävät heteet lisäisivät kunkin pilven keskelle siron pähkyläsydämen. Niiden herkkyys, niiden suloisuus olisi niin viehättävän täydellistä. Missä ne piileksivät?

Ei niitä enää ollut. Myöhästyin.

Palautelomakkeella voit kertoa halutessasi yksityisesti, mitä mietteitä kirjoitus herätti. Facebook- tunnuksilla lisätty kommentti näkyy muille Facebook-käyttäjille omalla Facebook-nimelläsi.