Kirjoittajan kehityskeskustelu itsensä kanssa

Novelli kiinnostaa minua kirjoituksen muotona eniten. Juuri lukemani unkarilaisen István Örkéneyn novellikokoelma avasi tuohon lajiin aivan uuden ulottuvuuden.

Luin unkarilaisen István Örkéneyn kulttiklassikkon Minuuttinovelleja, joka sisältää alun yhdeksättäkymmentä maailman lyhyintä novellia. Lyhyydestään huolimatta tekstit ovat täysipainoisia, viihdyttäviä, ajatteluttavia, kysymyksiä herättäviä. Joitakin niistä tulkitsen omien kokemuksieni kautta, joitakin Unkarin tai maailmanhistorian kautta. Joistakin en ymmärrä yhtään mitään, ja se huvittaa minua suuresti.

Lainaan yhden.

"Ammattiylpeys

Minut on veistetty kovasta puusta!
     Hillitsen kyllä itseni.
     Minusta ei näkynyt päällepäin mitään, vaikka pitkien vuosien työ, arvostukseni ja koko tulevaisuuteni olivat vaakalaudalla.
     - Olen eläintaiteilija, sanoin.
     - Mitä osaatte, kysyi johtaja.
     - Matkin lintujen ääniä.
     - Valitettavasti se on mennyt muodista, hän viittasi kintaallaan.
     - Kuinka niin? Kyyhkysen kujerrus? Rytikerttusen laulu? Viiriäisen pulputus? Lokin kirkuna? Leivosen liverrys?
     - Yhdentekevää, sanoi johtaja tympääntyneenä.
     Se sattui. Mutta uskoakseni minusta ei näkynyt päällepäin mitään.
     - Näkemiin, sanoin kohteliaasti ja lensin ulos avoimesta ikkunasta."

Juuri näin minäkin haluan kirjoittaa! Lyhyesti, täysipainoisesti, viihdyttävästi, ajatteluttavasti, kysymyksiä herättävästi. Lukijat tulkitsevat tekstejäni miten haluavat. Joistakin yhtään kukaan ei ymmärrä mitään, ja se huvittaa minua suuresti.

Palautelomakkeella voit kertoa halutessasi yksityisesti, mitä mietteitä juttu herätti. Facebook- tunnuksilla lisätty kommentti näkyy julkisesti omalla Facebook-nimelläsi.