Ihan oma ittensä

Tämä teksti syntyi syksyllä 2017, kun Sysmän kirjakyläyhdistys osallistui Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan kirjoituskilpailulla. Totta puhuen - jutun ensimmäisen lauseen olin keksinyt jo kymmeniä vuosia aiemmiin, mutta silloin se ei vielä löytänyt oikeaa paikkaansa. Tällä jutulla tuli kilpailun voitto.

Juttu on julkaistu aiemmin Lähilehdessä vuonna 2018.

Ihan oma ittensä

HÄMÄLÄISEN ja savolaisen mentaliteetin kombinaationa on syntynyt sysmäläinen. Se on sellainen Suomen kansalainen, joka viihtyy kotonansa, mutta tykkää siitä, kun tie maailmalle on avoin. Vesitie pitkin Päijännettä on sen mielestä oikein hyvä, mutta maantiekin sopii, kunhan on maisemareitti. Kotiin on aina hyvä tulla. Tähän Päijänteen syliin.

Suora mutta harkitsevainen

Mielenlaadultaan on sysmäläinen suora, mutta harkitsevainen. Kyllähän se vastaa, kun siltä kysytään, muttei välttämättä heti, eikä samana päivänäkään. Hitautta se ei kuitenkaan ole. Nimittäin ensin se harkitsee. Että tarvitseeko se kysyjä tuota tietoa oikeasti, vai onko vaikka jonkun sortin humoristi. Ja että minkähän sortin?

Sysmäläisen huumorintaju on näet varsin omanlaistaan; se vaikuttaa aika totiselta. Mutta kyllä sysmäläinen huumoria ymmärtää. Sellaista vähän kuivakasta ja hitaasti aukeavaa - sellainen sysmäläistä kyllä naurattaa. Mutta kun se on sysmäläinen, niin se tahtoo olla vakavasti otettava, tai ainakin näyttää siltä. Siksi se yleensä nauraa vasta jälkikäteen, sitten kun on ihan itsekseen. Silloin jos toinen näkisi, niin luulisi, että sehän nauraa ihan vaan omille ajatuksilleen, tai peräti itselleen. Vaikka nauraisikin sille jutulle, jonka eilen kuuli. Eipähän paljastunut. Itsestä. Liikaa.

Mutta jos on kysyjä oikeasti tietoa vailla, niin kyllä sysmäläinen sille sitten vastaa. Antaa perusteellisen selvityksen asiasta kuin asiasta, mistä jotakin tietää, on sen jo kansakoulussa oppinut, tai muutoin sattunut kuulemaan. Yleensä se tieto on oikeaa; huhuja ei sysmäläinen puhu. Ellei nyt sitten ole käsittänyt jotenkin ihan väärin. Tai muistaa vaan vähän sinne päin. Mutta ei millään pahalla tarkoituksella. Paitsi joskus hartolalaisista.

Kaupanteossa sysmäläinen on kait kohtuullinen. Tarvittaessa sutki, mutta useimmiten suoraselkäinen. Kauppiaana se pärjää, vaikkei huijaa. Laatu on sitä, mitä tarvitaan, ja määräkin yleensä, suunnilleen. Jos jotakin ei ole, niin tilataan. Pistetään vähän pientä vielä kaupan päälle.

Kun sysmäläinen ostaa, perehtyy hän tavaraan perin juurin: pyörittelee, haistelee, maistelee, puntaroi, sovittaa, koeajaa. Vielä nukkuu yön yli. Sitten jos kaupan kohde miellyttää, tinkii vain sen verran, että tulee hyvä mieli. Sysmäläisen kanssa on siis aika helppo asioida. Ei se epäluuloinen ole, eikä tietenkään nuuka, mutta muuten vaan tarkka.

Kelpo vaikka kehtuuttaa

Avuliaskin sysmäläinen on. Kyllä se auttaa, kun tarvitaan, mutta ehkä eri aikaan, ja eri tavalla, kuin luulisi. Talkoisiin se tulee tietysti silloin, kun ne on, ainakin jos saa työn päälle kunnon rokkaa ja perinnejuomaa. Mutta muuten se toimii mieluiten mahdollisimman huomaamattomasti, tai vaikka melkein salaa. Tuo tuomisensa ulko-ovelle, kun tietää milloin talon väki ei ole paikalla. Auraa naapurinkin pihatien ihan ilman pyytämättä, kun sattui olemaan liikkeellä, aamuhämärissä. Tai jättää nimettömän lahjan, jos tietää toisen vakavasta ahdingosta - sellaisesta, mihin toinen on joutunut ilman omaa syytään. Harvoin se suoraan kysyy, miten voisi avuksi olla, mutta kun huomaa jotakin, tarttuu toimeen kyllä. Ja hyvän asian puolesta aina. Ei se ainakaan laiskuuttaan jätä auttamatta. Hitauttaan ehkä joskus.

Jos sen tarvitsee lohduttaa, ei se välttämättä mitään sano. Vaikkei se kehtaisi koskea, eikä ihan katsoa silmiinkään, niin jotenkin se siinä kuitenkin on, läsnä. Kuuntelee, jos tarvitsee, mutta usein on vain ihan hiljaa, vaiti yhdessä sen surullisen kanssa. Jollakin äänettömällä sielujen kielellä se silloin toiselle puhuu, ja toinen sysmäläinen ymmärtää kyllä.

Toisinaan sysmäläinen on aika kiukkuinen. Joskus muille, mutta usein itselleen. Jos se on toiselle anteeksipyynnön velkaa, niin kyllä se sen tietää. Kiusaantuu hiukan, mutta on sen verran ylpeä, ettei saa pyydetyksi. Jossain kohtaa se alkaa miettiä asiaa sen toisenkin kannalta. Jotenkin se aina ajastaan leppyy. Anteeksi on pyydetty ja annettu, omalla tavallaan. Omille ei olla pitkävihaisia.

Jos sysmäläistä joku kiittää tai kehuu, niin eihän se oikein osaa olla. Tuntee olonsa vähän vaikeaksi, sellaiseksi noloksi kuin olisi nyt jotenkin silmätikkuna. Vaikka teki ihan vaan sen mitä piti, ja tietysti parhaansa. Mutta sisälläpäin kumminkin tuntuu lämpimältä.

Yksin ja yhdessä

Mikään erakko ei sysmäläinen ole, mutta välillä se tykkää olla yksikseen, ja hiljaa. Silloin se menee järvelle tai metsään. Rannalla se nousee veneeseensä, soutaa matkan päähän, katselee, ehkä kalastelee. Saattaa hakeutua isomman selän tuntumaan ihan vaan aatellakseen, minne kaikkialle tuostakin pääsisi: aika kauaksi, jos tahtoisi. Mutta mihinpä sysmäläinen kotoansa. Hyvähän täällä.

Metsässä se voi kulkea ympäriinsä tai pysähdellä, miettiä ajatuksiaan tai olla miettimättä. Metsän keskellä sen on kummallisen hyvä olla. Siellä sen mieli elää, vähän metsäläisenä. Ja hakee se sieltä ruumiin ravintoakin.

Pellon reunassakin sysmäläinen mielellään pysähtyy ja katsoo. Se näkee siinä hangen aaltoilun, keväisen linnun, maasta nousevan usvan, kypsyvän viljan. Muistelee, kuinka ennen pistettiin heinäkin seipäille. Olivat ne komeaa katseltavaa - muhkeat seiväsrivit. Pysyisipä pouta.

Joskus vie sysmäläisen askel hautuumaalle. Sillä on siellä tuttuja, läheisiä, rakkaita. Ja vaikka ei olisikaan, niin rauhallista siellä sen mielestä on. Herkistävää ja vähän haikeaa. Nimet ja päivämäärät ovat kiviin kirjoitettua sysmäläistä historiaa, johon sysmäläinen kokee itsekin kuuluvansa. Vetäähän se hiljaiseksi. Mutta ei sillä tavalla surullisesti. Hyvällä hän omiaan muistelee. Eräänlaista mielihyvää sysmäläinen siellä tuntee, haikeudesta huolimatta.

Sellainen siitä tuli, kun se tänne savolaisten ja hämäläisten heimojen rajaseudulle asettui. Hämäläinen se ei ollut, savolaiseksi se ei halunnut tulla, niin se päätti olla ihan oma ittensä, sysmäläinen.

Palautelomakkeella voit kertoa halutessasi yksityisesti, mitä mietteitä juttu herätti. Alla lisätty Facebook-kommentti on aina julkinen.