Inspiroiduin tähän eräässä mielessä "kokeelliseen" tekstiin Georges Perecin teoksen "Häviäminen" vuoksi. Tosin en vielä ole kyseistä nidettä edes lukenut! Teokseen liittyy kuitenkin eräs kirjoitustyylillinen erikoisuus, minkä syvin olemus tuntui niin omituiselle, että sitä oli ryhdyttävä käyttämään pelkästään selvittääkseni, onnistuisiko se....
Teksti on vanha. Hahmojen esikuvat ovat oikeita ihmisiä, mutta toista heistä ei enää ole ja toinenkin on jo aikuinen, kahden lapsen isä. Tuleeko hänen omista lapsistaan yhtä innokkaita kalamiehiä kuin hän oli pienenä? Saa nähdä!
Osallistun kesälomani aikana kirjoittajakurssille verkossa. Kurssin ensimmäiseen harjoitukseen etsittiin inspiraatiota summittaisesti eri kirjoista poimituista sanoista. Tämän tekstin lähtösanat ovat: paha omatunto, pitää huumorintajua tallella, koukista jalkaterät ja jännitä vatsalihaksia. Yhtä tyhjän kanssa - mutta mielenkiintoista!
Pieni pisaroiva teksti tännekin pitkästä aikaa. Voi viedä ajatukset joko Euroopan ankariin tulviin tai omiin sisäisiin syövereihin - tai sitten johonkin ihan muuhun.
Erästä toista vanhaa tekstiä etsiessäni törmäsin tähän jo unohtamaani tarinaan, jonka olen kirjoittanut todella kauan sitten. Ehkäpä tämäkin katsoo ansaitsevansa tulla julki, vaikka vähän omituinen onkin.
Mitä tapahtui, kun superkuu nousi taivaalle koronakeväänä 2020.
Tämä teksti syntyi syksyllä 2017, kun Sysmän kirjakyläyhdistys osallistui Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan kirjoituskilpailulla. Totta puhuen - jutun ensimmäisen lauseen olin keksinyt jo kymmeniä vuosia aiemmiin, mutta silloin se ei vielä löytänyt oikeaa paikkaansa. Tällä jutulla tuli kilpailun voitto.